Seuraavassa on esitelty designosaamisen kaksi toimintamallia: muotoiluajattelu sekä ihmiskeskeinen suunnittelu. Muita toimintamalleja ovat mm. arvoherkkä suunnittelu (Value-Sensitive Design), Design for Wellbeing, systeemiälykkyys (Systems Intelligence Tactics), elinkaarisuunnittelu (Responsible Design – Life-Cycle Analysis) ja käyttökokemussuunnittelu (Experience Design).
MUOTOILUAJATTELU/SUUNNITTELUAJATTELU
Muotoiluajattelu on ihmiskeskeinen innovaatioprosessi, joka keskittyy yhteistyöhön, iteratiiviseen ongelmanratkaisuun, nopeaan oppimiseen, prototyyppaukseen ja samanaikaiseen liiketoiminta-analyysiin. Brownin (2008) mukaan muotoiluajattelu on: “Tieteenala, joka käyttää suunnittelijan havainnointikykyä ja menetelmiä vastatakseen ihmisten tarpeisiin sillä, mikä on teknisesti mahdollista ja mitä toimiva liiketoimintastrategia voi muuttaa asiakasarvoksi ja markkinamahdollisuudeksi.” Sille on ominaista luovuus ja innovaatio, käyttäjäkeskeisyys ja käyttäjien osallistaminen, ongelmanratkaisu, iterointi ja kokeilu, poikkitieteellinen yhteistyö, visualisointi, mutta myös monitulkintaisuuden ja epäonnistumisen sietäminen ja hyväksyntä. Se linkittyy myös lähestymistapoihin kuten ihmiskeskeiseen suunnitteluun, osallistavaan suunnitteluun, yhteisölliseen suunnitteluun ja empaattiseen suunnitteluun. Muotoiluajattelu on laajasti levinnyt akateemisessa maailmassa, teollisuudessa, julkisissa organisaatioissa, koulutuksessa sekä suunnitteluyhteisöissä ja niiden ulkopuolella. Muotoiluajattelun hyödyt liittyvät sekä lopputuloksiin, kuten innovaatioihin ja niiden laatuun, parempaan käyttäjäkokemukseen ja asiakastyytyväisyyteen, että prosesseihin, kuten suorituskyvyn ja innovaatiokulttuurin parantamiseen, ihmisten kannustamiseen päätöksentekoon, käytännön työkaluihin ja liiketoiminnan hyötyihin. Muotoiluajattelu luo vahvan pohjan toivottavan tulevaisuuden suunnittelulle, mutta jättää myös tilaa laajentumiselle kestävää ajattelua kohti.
Muotoiluajattelun prosessin tyypillisiä osia ovat:
• Empatia: Käyttäjien ymmärtäminen
• Määrittely
• Ideoiti
• Prototypointi
• Testaaminen käyttäjien kanssa
Hyödyllisiä sivustoja ja työkaluja Muotoiluajattelusta:
An Introduction to Design Thinking Process Guide, Institute of Design at Stanford
Design Thinking Bootcamp Bootleg, Institute of Design at Stanford
DesignkitEnterprise Design Thinking
The Design Thinking Toolkit: 100+ Method Cards to Create Innovative Products
Lähteet:
Brown, Tim. (2008). “Design Thinking.” Harvard Business Review 86 (June): 85–92.
Carlgren, Lisa, Maria Elmquist, and Ingo Rauth. ”Design thinking: Exploring values and effects from an innovation capability perspective.” The Design Journal 17.3 (2014): 403-423.
Dell’Era, Claudio, et al. ”Four kinds of design thinking: From ideating to making, engaging, and criticizing.” Creativity and Innovation Management 29.2 (2020): 324-344.
Liedtka, Jeanne. (2014). “Innovative ways companies are using design thinking.” Strategy & Leadership 42 (2): 40–45.
Liedtka, Jeanne. (2015). “Perspective: Linking Design Thinking with Innovation Outcomes through Cognitive Bias Reduction.” Journal of Product Innovation Management 32 (6)
Lindsay Cole. (2022) A framework to conceptualize innovation purpose in public sector innovation labs. Policy Design and Practice 5:2, pages 164-182.
McKinsey, (2018) https://www.mckinsey.com/business-functions/mckinsey-design/our-insights/the-business-value-of-design#
Micheli, Pietro, et al. ”Doing design thinking: Conceptual review, synthesis, and research agenda.” Journal of Product Innovation Management 36.2 (2019): 124-148.
Panke, Stefanie. ”Design thinking in education: Perspectives, opportunities and challenges.” Open Education Studies 1.1 (2019): 281-306.
Waidelich, Lukas, et al. ”Design thinking process model review.” 2018 IEEE International Conference on Engineering, Technology and Innovation (ICE/ITMC). IEEE, 2018.
IHMISKESKEINEN SUUNNITTELU
Ihmiskeskeisessä suunnittelussa (HCD) on kyse viestinnän ja yhteistyön helpottamisesta, yhdessä oppimisesta ja uusien teknisten ratkaisujen luomisesta. Se kattaa laajasti eri lähestymistapoja, kuten käyttäjäkeskeisen suunnittelun, osallistavan suunnittelun, käyttäjäkokemuksen suunnittelun, johtavan käyttäjän lähestymistavan, yhteisöllisen suunnittelun, etnografian, kontekstuaalisen suunnittelun ja empaattisen suunnittelun. Ihmiskeskeisessä suunnittelussa ISO 9241-210 (2019) -standardi on sovellettu tutkimuksessa, teollisuudessa ja digitaalisen suunnittelun yhteisöissä ja niiden ulkopuolella.
Standardin mukaan (ISO 9241-210) ihmiskeskeinen suunnittelu on lähestymistapa järjestelmien suunnitteluun ja kehittämiseen, jonka tavoitteena on tehdä vuorovaikutteisista järjestelmistä hyväksyttäviä keskittymällä järjestelmän käyttöön ja soveltamalla inhimillisiä tekijöitä/ergonomiaa sekä käytettävyyden tuntemusta ja tekniikoita. Ihmiskeskeinen suunnittelu on iteratiivinen prosessi, jossa käyttäjä osallistuu aktiivisesti koko kehitysprosessiin suunnittelusta toteutukseen ja joka sisältää monitieteellisiä lähestymistapoja, taitoja ja näkökulmia. Lisäksi suunnittelu perustuu käyttäjien, tehtävien ja ympäristöjen selkeään ymmärtämiseen ja sitä tarkennetaan käyttäjäkeskeisellä arvioinnilla.
Ihmiskeskeisessä suunnittelussa tyypillisiä suunnitteluvaiheita ovat:
• Käyttökontekstin ymmärrys ja määrittäminen
• Käyttäjävaatimusten määrittely
• Suunnitteluratkaisuiden tuottaminen
• Suunnitteluratkaisuiden arviointi
Ihmiskeskeisen suunnittelun etuja ovat parempi käyttäjätyytyväisyys, tuotteiden hyväksyntä käyttöön, tuotteiden laatu ja kehittämisen tehokkuus, tuottavuus sekä lisääntynyt osallistuminen organisaation päätöksentekoon. Ihmiskeskeistä suunnittelua ja erityisesti ISO 9241-210 –standardia on kritisoitu sen kapeakatseisuudesta nykypäivän tarpeita kohtaan. Esimerkiksi merkityksellisyyttä, käyttäjäkokemuksen hedonistisia puolia, turvallisuutta tai kestävyyttä ei käsitellä perusteellisesti.
ISO 9241-210: Ergonomics of Human-System Interaction – Part 210: Human-Centered Design for Interactive Systems. 2019.
Lähteet:
Steen, M. The fragility of human-centred design, PhD dissertation (Delft University of Technology, 2008).
Steen, M. (2012). Human-centered design as a fragile encounter. Design Issues, 28(1), 72-80.
Keinonen, T. (2008). User-centered design and fundamental need. In Proceedings of the 5th Nordic conference on Human-computer interaction: building bridges (pp. 211-219).
ISO 9241-210: Ergonomics of Human-System Interaction – Part 210: Human-Centered Design for Interactive Systems. 2019.
Thomas, V., Remy, C., & Bates, O. (2017, June). The limits of HCD: Reimagining the anthropocentricity of ISO 9241-210. In Proceedings of the 2017 Workshop on Computing Within Limits (pp. 85-92).
Kujala, S. (2003). User involvement: a review of the benefits and challenges. Behaviour & information technology, 22(1), 1-16.
Damodaran, L. (1996). User involvement in the systems design process – A practical guide for users. Behaviour & Information Technology, 15, 363–377
Muller, M. J., Hallewell Haslwanter, J., & Dayton, T. (1997). Participatory practices in the software lifecycle. In Helander, M. Landauer, T. K. & Prabhu, P. (Eds.), Handbook of Human–Computer Interaction (2nd ed., 255–297). Amsterdam: Elsevier.
McKinsey, (2018) https://www.mckinsey.com/business-functions/mckinsey-design/our-insights/the-business-value-of-design#, visited 27.1.2022
Hassenzahl, M., Burmester, M., & Koller, F. (2021). User Experience Is All There Is. i-com, 20(3), 197-213.
Thomas, V., Remy, C., & Bates, O. (2017, June). The limits of HCD: Reimagining the anthropocentricity of ISO 9241-210. In Proceedings of the 2017 Workshop on Computing Within Limits (pp. 85-92).